Värö on jatkuvasti häsläävä ja rauhaton ruuna, jonka kanssa ei voi välttyä kommelluksilta. Vaikka isokokoisen kylmäverisen hoitaminen vapaana karsinassa on väliin vaarallistakin touhua, ei käytävälle kiinnitys paljon turvallisempaa ole Värön ollessa kyseessä. Luupäinen pohjoisruotsalainen kun ei vaan osaa pysyä paikallaan ja jos koko hevonen ei voi liikkua, niin ainakin pää pyörii kuin pöllöllä. Kyllä se toisinaan tosin osaa yllättää, kun heinien tallaamisen ja ympäristön tapahtumien tuijottelun sijaan se keskittyykin ihan rauhassa syömään heinät. Kavioiden putsauksesta puhumattakaan, on suitsien laitto herralle yleensä varsin kivikkoinen polku kun ruunikko ei meinaa tajuta laskea päätään alemmas vaikka sen hyvin osaakin.

​

Jos kuvittelit hevosen olevan yhtään sen helpompi ratsastaessa, kuin mitä se hoitaessa oli, olet väärässä. Värön kanssa jo selkään nouseminen on yksi kamppailu ja useimmiten siinä tarvitaan yksi tai kaksi ihmistä pitelemään menevää pohjoisruotsalaista paikallaan edes sen minuutin. Iältään nuori ruuna ei ei osaa vielä paljon mitään ratsuna, mutta keskittyessään miellyttävä ratsastaa. Alkuosa ratsastuksesta menee useimmiten siinä, että saat Värön tekemään muutakin kuin kaahottamaan ja painamaan kädelle. Jarrujen ja peruutuksen löydyttyä alkaa se yleensä kevenemään myös edestä takapään lisäksi.

​

Esteitä pohjoisruotsalaisella ei ole paljon hypätty, mutta ainakin on päivänselvää että se ei perusta rahtustakaan hyvästä hyppytekniikasta tai vauhdin säätelystä. Maastoon ruunan kanssa voi lähteä myös yksin jos vain kaasu ja jarru ovat edes melkein tasapainossa. Värö jää säikähtäessäänkin yleensä vain jumittamaan paikoilleen ja korisemaan pöhkönä, mutta kaverin kanssa on huomattavasti rauhallisempi ratsastaa.