Liinaharjaisen islanninhevosen järjenjuoksuun on vaikea päästä jyvälle ja se onnistuu helposti huiputtamaan ihmisiä hulmuharjansa ja nappisilmiensä avulla. Ruunan kanssa voi olla jopa helppo toimia hyvinä päivinä, mutta huonoina päivinä se käyttäytyy kuin mikäkin parivuotias orivarsa.

Hoidettaessa Höffi kannattaa suosiolla hoitaa kiinni sidottuna, sillä ruunalla on tapana lähteä omille tutkimusreissuilleen silmän välttäessä. Tosin silloinkin mieluiten käytävällä ketjuissa sillä otus on varsin taitava aukomaan kaikki solmut sekä karsinoiden lukot. Varustaessa Höffin kanssa tulee olla mahdollisimman nopea sekä tarkka, sillä kuolaimet on varsin haastava saada hevosen suuhun ja ruuna myös osaa pudottaa ne pois. Satulaa laittaessa ruuna tykkää taasen kolisutella hampaitaan ja napata varustajaansa housuista tai takista kiinni, myös pyörimiset ovat tulleet tutuksi. Taluttaessa kannattaa olla napakkana ruunan kiirehtiessä ja rynniessä.
​
Jos kuvittelit tarhassa upeita askellajeja esittelevän ruunan olevan mukava ja energinen ratsastaa, voit sen selkään päästyäsi nieleskellä pettymyksen kun otus ei liiku senttiäkään jos istut vähänkään huonosti - ainakaan siihen suuntaan mihin pitäisi. Vauhtia Höffiltä löytyy useimpina päivinä kyllä kuin muille jakaa, mutta se rakastaa harjoittaa odottamattomia käännöksiä ja kiihdyttelyjä ratsastajan kustannuksella. Ruunan keskittymiskyky ei ole vielä tänäkään päivänä järin hyvä ja sen kanssa ei kannata puurtaa saman asian parissa koko aikaa islanninhevosen kyllästyessä, jolloin yleensä seuraa vain ihan päinvastaisia liikkeitä kuin mitä ratsastaja haluaisi. Määrätietoinen ja pehmeä sekä hyvän istunnan omaava ratsastaja kyllä saa Höffistä esille sen parhaat liikkeet jokaisessa askellajissa.

Esteistä ei yleensä tule kuin hajonneita puomeja ja tippuneita ratsastajia, vaikka hevosen voi saada pidätteiden avulla kuuntelemaankin. Erikoisesteet eivät ole Höffin kanssa ongelma, mutta jos ratsastaja ei ole skarppina se hyppää liian kaukaa tai läheltä protestoiden huonoja paikkoja spurttailemalla ja pukittelemalla. Maastossa ruunalla kannattaa olla kaveri mukana, mutta kyllä sen kanssa yksinkin pärjää jos sietää sen välillä kummallisia polkkaliikkeitä milloin mistäkin syystä. Maastossa rauhallisesta menosta ei yleensä tule yhtään mitään, vaan Höffi olisi aina menossa pää kolmantena jalkana liitopassia tai laukkaa mahdollisimman kovaa. Kuuntelee kyllä ratsastajan pidätteitä ennen pitkään kun huomaa ettei kiihdyttelystä ole mitään apua. Ilman satulaa Höffillä on mukava mennä ja sen selässä pysyy helposti vauhdikkaammassakin menossa.