Kouluratsastusvalmennus Virmaveden Hevostilalla 05.03.2011 
"Villiamilta ei ainakaan vauhtia puuttunut! Se painoi vahvasti kädelle jo alkuverryttelyiden aikana, ja olisi halunnut vain paahtaa baanalla tukka putkella sen sijaan, että olisi keskittynyt asettelemaan kinttuja kunnon kouluratsun malliin. Kestikin pitkään, että ratsastaja sai avut onnistuneesti läpi. Ruuna meinasi pari kertaa ryöstäytyä hallinnasta, jolloin yksinkertaisesti oli vain käännettävä se aitaa kohden. Varsin itsepäinen ja hömelö otus siis! Koska ratsukoulutukseltaan Villiami ei ole vielä huippukyvykäs, en nostanut rimaa turhan ylös. Keskityimme siihen, että saisimme ruunan pehmenemään ja nöyrtymään edes hitusen, mikä ei ollutkaan ihan heppoinen tavoite. Vaati lukemattomia voltteja, temponvaihteluita ja päättäväisyyttä, että hevonen viimein alistui ratsastajansa tahtoon - mutta ei suinkaan kovin pitkäksi aikaa... Laukkaharjoituksesta Villiami nautti selkeästi, eikä olisi malttanut pysähtyä sitten millään. Melkoinen jyrä siis, mutta epäilemättä hyväntahtoinen sellainen!"

​

20.02.2011 - Team K&T - suunnistuskilpailut - luokka 05. keskitason nopeusluokka (tarina) - 1/3

"Mitenkähän monennetta kertaa kiittelinkään tummanpunarautiasta ruunaani sen paksusta talvikarvasta ja mukavista askeleista, ainakin tällä reissulla oltiin pysytty selässä ilman lumeen tipahtelua. Paha vaan että satula oli juuri kisoja edeltävänä päivänä talloutunut täysin satulavyön ratketessa liitoksistaan ja seuraavassa hetkessä hevoset olivat hätäisinä loikkimassa sen päällä, minä olin ehtinyt pois alta mutta satula ei. Vaikka pärjättiinhän sitä hyvin ilmankin mutta rahaa se pahainen satula kyllä veti puoleensa vähän liikaakin! Nytkin oli taas epäonnea ilmassa kun pitäisi kokonaan uusi hommata, tuota vanhaa ei kuulemma saanut enää millään ilveellä korjattua. Taitaapa tosin jäädä se satulan osto maaliskuun alulle, kyllähän me siihen asti jaksetaan pinnistellä Villiamin kanssa! Seuraavassa hetkessä tunsin kuinka luiskahdin uljaan ratsuni satuloimattomasta selästä pehmeään lumihankeen ja suoraan rastin viereen, niin siinä käy kun omistaa kaikkitietävän hölmöläisen joka osaa herättää ikävilläkin tavoilla ajatuksista.. Rastin merkkauksesta kuului naksahdus ja minä yritin loikkia vauhdilla liikkeelle lähteneen ruunani vieressä takaisin selkään, mitenkähän tässä vielä käy, päästäänkö edes maaliin perille."

20.02.2011 - Team K&T - suunnistuskilpailut - luokka 04. helppo nopeusluokka (talutus, tarina) - 2/3 
"- Okei ja tästä vasemmalle! Eikun oikeaan.. Eipäs kun eteenpäin, mitä himputtia!? hourailin metsässä väännellen suunnistuskarttaa käsissäni epätoivoisena punarautiaan suomenhevosruunan seistessä kärsivällisenä vieressä ja puhallellen lämmintä ilmaa silloin tällöin käsilleni. Se ei vieläkään oikein ymmärtänyt minua ja minun sekoilujani kun puistelin päätäni koittaessani taistella kartan kanssa, se tietenkin tiesi aina oikean suunnan mutta vain kotiin ja aina menossa pohjoiseen.. Vaan nyt ei menty pohjoiseen, vai mentiinkö sittenkin? Vääntelin karttaa edelleen käsissäni, alkoi siinä pääkin jo pikkuhiljaa mennä pyörälle tuon vaivaisen paperinpalan ansiosta johon oli mahdollisimman yksinkertaisesti (lue: käsittämättömän ja järjettömän monimutkaisen yksinkertaisesti) kirjattu ympäristö ja mahdolliset tiet, mutta tämä puupää ei varsin järkevän hevosensa kanssa sitä ymmärtänyt.

​

Istahdin mietteissäni lähimmälle kivelle ja toljotin karttaa samalla kun vieressäni edelleen jököttävä hevonen yritti hamuta sitä turvallaan parempiin suihin. Mikäköhän vuohi sekin kuvitteli olevansa kun halusi tuon vaivaisen paperinpalankin syödä kuin paraskin vuohi tai lammas.. Yhtäkkiä tuijotinkin vain lumen peittämää maata kunnes vihdoin tajusin kääntää katseeni värikästä paperia suussaan roikottavaa suomenhevosta kohden. Se katsoi minua ilmeellä, jota en koskaan ennen ollut voinut ymmärtää toisin kuin nyt, ilmiselvästi se yritti kertoa jotain tuosta pahaisen kartasta.. Nappasin kartan sen suusta mahdollisimman hellävaraisesti etten joutuisi korvaamana sitä kisan jälkeen ja jatkoin sen päätöntä tuijottamista. - Mutta hei! Kiitti vinkistä Villiami hyvä, tokaisin mammutille joka käänteli korviaan vieressäni puheideni mukaan. Karttahan oli koko ajan väärinpäin käsissäni, nythän sekin ongelma oli tipotiessään. Tuossahan on tuo suuri muurahaiskekokin, täyskäännös ja vasempaan, eikun kohti rasteja!" 

04.03.2011 - Virmaveden Hevostila - irtohypytys varsoille - estekorkeutena 50 cm, kommentti 
"Reippaan ja rempseän oloinen Villiami ei aluksi esteistä kiinnostunut pätkääkään. Se löi kaviot maneesin hiekkaan ensimmäisen esteen kohdalla kuin todetakseen, ettei paljoa innostanut. Ruunaa saatiinkin ajamalla ajaa eteenpäin, jotta se sai liikettä niveliinsä ja pääsi esteiden yli. Erityisen ponnekasta esteiden yli hyppely ei ollut missään vaiheessa, puomit kolisivat ja maiskutusta tarvittiin niin, että avustajien leuat kramppasivat, jotta Villiami saatiin liehakoitua esteille. Päätelmänä siis se, ettei ruunasta ehkä esteratojen kuningasta kehkeydy, mutta eiköhän siitä löydy innokkaampikin vaihde."