"Eino totesi että "Jörri on Jörri, vaikka voissa paistaisi ". Jörri on hieman ylipainoinen, täysin tyypitön ja kaikinpuolin ärsyttävä ruuna. Kasvattaja ennustaa, ettei Jörrillä ole mitään annettavaa suomenhevosjalostukselle. Suositeltavaa on ruunaus. Jörri on hieman vaisu, se on myös ajo-opetettu, mutta juoksijaksi siitä ei ole.

​

Jörri oli muutama vuosi sitten minulle saavuttuaan kieltämättä ehkä kummallisin siihen asti tapaamistani hevosista. Tosin vaikutelmaa saattoi lisätä se tosiasia, että ruuna oli lastauksen aikana onnistunut karkaamaan ja käynyt piehtaroimassa antaumuksellisesti läheisessä kurakossa tillittäen minua ystävällisillä silmillään mutapeitteen alta viattomana. Jörrin luonne myös tuntui vaihtelevan päivästä toiseen taikka viiden sekunnin välein.. Jos se ensin oli maailman kiltein, mutta laiskin hevonen, saattoi se seuraavassa silmänräpäyksessä muuttua ärsyttäväksi ryökäleeksi joka talloi varpaille ja ryösti ratsastaessa. Riekkumispäivän sattuessa hieman tuhtiin kuntoon päässyt ruuna ei kuitenkaan jaksanut kovin kauaa koska kunto loppui kesken. Nykyään hevonen on kuitenkin jokseenkin normaaleissa mitoissa ja osaa muutakin kuin pysähtyä.

​

Uusille ihmisille suomenhevonen tykkää esittää tietyn aikaa hapannaamaa, mutta tarpeeksi sen kanssa touhuiltuasi se osoittautuukin todelliseksi pehmoksi jota myös sitä useimmiten karkuun juoksevat pienet lapset voisivat harjata ilman huolia. Ratsuna Jörri ei ole mikään taitavin eikä siltä totisesti löydy liikettä kouluradoille, mutta sen pehmeät ja tasaiset askeleet ainakin laukassa ja käynnissä antavat paljon anteeksi. Ravi ruunalla on edelleen melko vauhdikasta ja epätasaista, mutta mitenkään kovin päätähuimaavaa vauhtia hevonen ei alunperin kärryjenkään edessä painellut. Päinvastoin, yleensä se vain jäi joukon viimeiseksi puksuttelemaan korvat hörössä ja hirnumaan katsomossa istuville ihmisille.